EU-regulaatiot, joiden tarkoituksena on parantaa pakkausten keräystä, lajittelua ja kierrätystä, toimivat parhaiten silloin, kun tuottajamaksut ovat älykkäämpiä eivätkä vain yksinkertaisesti suurempia, uusi tutkimus osoittaa.
Laajennettu tuottajavastuu (EPR) -järjestelmät edellyttävät, että tuottajat osallistuvat pakkausjätteiden käsittelyn kustannuksiin niiden elinkaaren lopussa. Koko EU:ssa nämä järjestelmät ovat keskeisessä roolissa keräys-, lajittelu- ja kierrätysinfrastruktuurin rahoittamisessa.
EPR-järjestelmät johtavat tehokkaampaan kierrätykseen silloin, kun ne ovat läpinäkyviä, hyvin hallinnoituja ja datalähtöisiä, sekä kun ne erottelevat maksut pakkausmateriaalin mukaan sen sijaan, että ne niputettaisiin yhteen. Nämä ovat keskeisiä havaintoja tutkimuksessa, jonka on tilannut eurooppalainen pakkausalan yhdistys EUROPEN ja jonka on toteuttanut kaikissa EU:n 27 maassa Veolian tutkimusyksikkö CIRCPACK. Tutkimus osoittaa myös, että järjestelmät, jotka erottelevat maksut pakkausmateriaalin mukaan, ovat yleensä tehokkaampia kuin ne, joissa käytetään yhtä yhtenäistä maksurakennetta eri materiaaleille.
Kun jäsenvaltiot ja talouden toimijat valmistautuvat pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen (PPWR) toimeenpanoon, tutkimus tunnistaa tekijät, jotka erottavat EPR-järjestelmät, jotka ovat jo matkalla kohti PPWR:n kierrätystavoitteita vuosille 2030 ja 2035, niistä jotka jäävät jälkeen tavoitteista.
Eurostatin tietojen, tuottajavastuuorganisaatioiden (PRO) raporttien, kansallisten jäterekisterien ja pakkauskohtaisen kierrätysdatan perusteella analyysi on jäsennelty neljän keskeisen pilarin ympärille: materiaalihäviöiden minimointi, kiertotalouden raportointi ja seuranta, kiertotalousmarkkinoiden luominen sekä läpinäkyvyys. Tuloksia havainnollistetaan lisäksi viidellä maakohtaisella tapaustutkimuksella: Belgia, Italia, Espanja, Saksa ja Unkari.
Tulokset osoittavat, että järjestelmän suunnittelu, hallinto ja läpinäkyvyys vaikuttavat kierrätyksen suorituskykyyn huomattavasti enemmän kuin tuottajamaksujen yleinen taso tai EPR-järjestelmämallit.
”Tutkimus osoittaa, että parhaiten toimivat EPR-järjestelmät perustuvat läpinäkyvään hallintoon, vahvaan dataan ja hyvin suunniteltuihin kannustimiin. Kun Euroopan komissio valmistelee kiertotalouslakia, nämä havainnot tarjoavat arvokasta näyttöä niistä suunnitteluelementeistä, jotka voivat vahvistaa EPR-järjestelmiä ja parantaa kierrätyksen suorituskykyä koko EU:ssa”, sanoo UROPENin pääsihteeri Francesca Stevens.
Maksurakenne, ei maksujen taso, ohjaa kierrätyksen suorituskykyä
Yksi tutkimuksen selkeimmistä havainnoista on, että EPR-maksujen rakenne on tärkeämpi kuin niiden absoluuttinen taso. Maat, jotka käyttävät yksityiskohtaisia ekomoduuloituja maksuja, jotka erottelevat pakkausmateriaaleja, pakkausmuotoja ja kierrätettävyyttä, suoriutuvat johdonmukaisesti paremmin kuin järjestelmät, jotka perustuvat yhtenäisiin tai pelkästään painoon perustuviin maksuihin.
Tutkimuksen mukaan jäsenvaltiot, jotka käyttävät kehittyneitä, pakkausmuotokohtaisia maksurakenteita, saavuttavat merkittävästi korkeampia pakkausten kierrätysasteita. Samalla raportti toteaa, että maksujen nostaminen itsessään ei todennäköisesti paranna kierrätyksen suorituskykyä, elleivät tulot ohjaudu läpinäkyvästi keräys-, lajittelu- ja kierrätysinfrastruktuuriin.
Infrastruktuuripullonkaulat estävät laajamittaista kierrätystä
Vaikka hyvin suunnitellut EPR-järjestelmät voivat parantaa kierrätyksen suorituskykyä, tutkimus toteaa, että infrastruktuuri on edelleen merkittävä este PPWR:n kierrätysvaatimusten saavuttamiselle teollisessa mittakaavassa.
Joustavat muovit, komposiittiset juomapakkaukset ja useat muut pakkausvirrat kohtaavat edelleen merkittäviä haasteita keräyksessä, lajittelussa ja käsittelyssä koko Euroopassa. Raportin mukaan mikään pakkausluokka ei tällä hetkellä ole matkalla kohti teollisen mittakaavan kierrätysvaatimusten täyttämistä kaikissa 27 jäsenvaltiossa.
PPWR:n vuoden 2035 kierrätystavoitteiden saavuttaminen edellyttää siksi merkittäviä investointeja jätehuollon infrastruktuuriin sekä parannuksia pakkausten suunnitteluun ja EPR-hallintoon.
Hallinnon laatu on tärkeämpää kuin hallintomalli
Tutkimus osoittaa, ettei mikään EPR-hallintomalli ole lähtökohtaisesti paras. Sen sijaan se toteaa, että vahva hallinto voi tuottaa tuloksia riippumatta siitä, toimiiko järjestelmä yhden PRO-organisaation vai useiden kilpailevien PRO-toimijoiden kautta. Keskeistä ovat selkeät sääntelykehykset, läpinäkyvä raportointi ja tehokas valvonta.
Datan tarkkuus on EPR-suorituskyvyn keskeinen ajuri
Läpinäkyvyys ja raportoinnin laatu nousevat esiin toisena keskeisenä menestystekijänä. Jäsenvaltiot, joilla on yksityiskohtaiset, julkisesti saatavilla olevat raportointijärjestelmät ja pakkausmuotokohtainen data, saavuttavat huomattavasti korkeampia kierrätysasteita kuin maat, jotka tukeutuvat aggregoidumpaan raportointiin.
Raportti korostaa PPWR:n tiukennettujen raportointivaatimusten merkitystä, mutta toteaa samalla, että EU:ssa on edelleen merkittäviä puutteita datainfrastruktuurissa ja menetelmien yhdenmukaistamisessa.
Taloudellinen läpinäkyvyys päättyy tuottajavastuuorganisaatioon
Vaikka jätedirektiivi edellyttää PRO-organisaatioiden julkaisevan maksutaulukot, järjestelmän omistuksen ja jäsenyyden sekä menettelyn jätehuolto-operaattoreiden valitsemiseksi, se ei edellytä tietojen julkistamista siitä, miten kokonaismaksut jakautuvat eteenpäin sen jälkeen, kun ne poistuvat PRO-järjestelmästä. Tämä ns. downstream-läpinäkymättömyys kattaa suurimman osan maksutuloista, ja tutkimus tunnistaa sen nykyisen EPR-läpinäkyvyyskehyksen suurimmaksi näkyväksi aukoksi.
Tiekartta PPWR-tavoitteiden saavuttamiseksi
Tutkimus toteaa, että parhaiten suoriutuvilla EPR-järjestelmillä on neljä yhteistä ominaisuutta:
- Läpinäkyvät menetelmät ja hallinto
- Konsolidoitu operatiivinen vastuu
- Yksityiskohtaiset ekomoduuloidut maksurakenteet
- Pakkausmuotokohtainen tiedonkeruu ja raportointi
Nämä suunnitteluelementit, eivät pelkästään korkeampi rahoitus, muodostavat käytännön tiekartan PPWR:n kierrätystavoitteiden saavuttamiseksi vuosille 2030 ja 2035.
Tuleva kiertotalouslaki, jonka odotetaan muovaavan EU:n jäte- ja resurssipolitiikan seuraavaa vaihetta, tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa edelleen EPR-hallintoa, läpinäkyvyyttä ja raportointivaatimuksia koko Euroopassa.