Eilisessä Suomen Pakkausyhdistyksen ympäristöseminaarissa käytiin kattavasti läpi pakkausalan muutoksia ja ympäristövaikutuksia tutkijoiden esitteleminä. Käsittelyssä olivat niin tuottajavastuun muutokset, ympäristöväittämistä viestiminen, hiilikädenjälki sekä päivän suurin kokonaisuus PPWR.
Suomen Pakkauskierrätys Rinki Oy:n toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen esitteli kattavasti, miten tuottajavastuu on kehittynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. 1990-luvun lopun vaatimuksiin verrattuna tuottajien vastuu ja kustannukset ovat moninkertaistuneet. Kierrätystavoitteet on jo pääosin saavutettu, mutta muovin osalta riittää vielä tehtävää. Tähän pyrkivät vastaamaan Suomen kaksi tuottajayhteisöä, Sumi Oy ja Suomen Pakkaustuottajat. Puheenvuoroissaan sekä Anna Mäkelän haastateltavina SPT:n toimitusjohtaja Pekka Tommola ja Sumin asiakkuusjohtaja Janne Teliranta kertoivat, miten he pyrkivät saavuttamaan tavoitteet omalta osaltaan tehostamalla muovien kierrätystä.
Luken ryhmäpäällikkö ja erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri avasi yleisölle juuri julkaistua ohjeistusta elintarvikkeiden ympäristöjalanjälkiväittämistä viestimiseen. Tutkimuksissa on todettu kuluttajien luottamuksen ympäristöväittämiin olevan heikko. Lainsäädäntö perustuu tällä hetkellä kuluttajansuojalakiin, jonka mukaan mainonta ei saa olla harhaanjohtavaa, epäselvää tai moniselitteistä. EU:n Green Claims -direktiivi on tuomassa tähän muutoksen ja tarkennuksia. Esiin nousi myös kysymys siitä, ovatko tuotteiden ympäristövaikutukset unohtuneet ja pakkauksen ympäristöjalanjälki noussut kuluttajien silmissä suhteettoman suureksi tekijäksi.
Uudenlaista lähestymistapaa ympäristövaikutuksiin tarjoaa hiilikädenjäljen käsite. Siihen liittyviä termejä ja laskentaperiaatetta avasi tilaisuudessa LUT-yliopiston Kaisa Grönman. Hiilikädenjälki kuvaa organisaation aikaansaamia ympäristöhyötyjä ja se lasketaan kahden hiilijalanjäljen, vertailtavan tuotteen ja uuden tuotteen, erotuksena. Hiilikädenjälki ottaa laajemmin huomioon tuotteen ja yrityksen vaikutukset ympäristöön ja toisinaan voi käydä niin, että hiilijalanjälkeä kasvattamalla saadaan pienempi hiilikädenjälki.
EU:n pakkausalaan kohdistuvan sääntelyn tarkoitus on ympäristövaikutusten vähentäminen. Positiivisetkin tavoitteet tuottavat pakkausalan toimijoille paljon työtä ja kustannuksia.
Pakkaus- ja pakkausjäteasetus eli PPWR tuo mukanaan laajan repertuaarin vaatimuksia pakkausten uudelleenkäyttöön, kierrätyksen edistämiseen, kierrätetyn muovin osuuteen sekä moneen muuhun seikkaan. Tulossa olevia muutoksia avasi Tarja-Riitta Blauberg ympäristöministeriöstä.
Taustalla on tehty laajasti työtä PPWR:n eteen, mitä yleisölle avasi Huhtamäen yhteiskuntasuhdejohtaja Andrei Nahkala. Pakkausten vaikutuksista tehtyjen tutkimuksia saatettiin päättäjien tietoon, mutta päätöksiä tehtäessä niiden vaikutukset jäivät osin huteriksi. Osa tutkimustuloksia kuitenkin otettiin huomioon päätöksissä, mihin Nahkalan mukaan voidaan olla tyytyväisiä.
Pakkausten uudelleenkäytön osalta seminaarissa esillä olivat erityisesti juomapakkaukset. Pasi Nieminen Palpasta kertoi lukemia Suomen maailman parhaitsta pullojen palautusmääristä. Kaupan alalle tulossa olevat säädökset tietävät suuria muutoksia pakkausten vastaanoton ja käsittelyn myötä, näitä huolia ja mietteitä avasi Ilkka Nieminen PTY:ltä. Juomateollisuuden osalta Heidi Melén-Aalto Anoralta kertoi vaikutuksia pullottajien näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan puhujat totesivat, että kustannukset ja työmäärä kasvavat valtavasti, mutta ympäristövaikutuksia ei ole edelleenkään tutkittu riittävästi.