Pitkä matka lajittelupisteelle ja tilanpuute keittiössä ovat suurimpia syitä, jos suomalainen ei lajittele muovipakkauksia sekajätteestä erilleen. Moni myös virheellisesti luulee kerättyjen muovipakkausten päätyvän poltettavaksi. Kuluttajien lajitteluintoon ja asenteisiin vaikuttavat myös sukupuoli ja asuinpaikka. Pakkaustuottajayhteisö Sumi, Borealis, Neste ja Muoviteollisuus selvittivät yhdessä VTT:n kanssa, mikä muovin kotilajittelussa sakkaa.
Pakkausmuovit ovat arvokkaita, ja ne tulee ensisijaisesti kierrättää. Myös EU edellyttää jäsenvaltioiltaan muovipakkausten keräysasteen nostamista. Tällä hetkellä muovipakkausten erilliskeräysaste Suomessa on n. 45 %, eli edelleen yli puolet päätyy muualle kuin muovipakkausten keräysjärjestelmään.
VTT:n toteuttama tutkimus pureutui kuluttajien lajitteluasenteisiin. Kyselyyn vastasi 1000 suomalaista. Tavallisimpia esteitä lajittelematta jättämiselle olivat keräilypisteiden puuttumisen tai etäisyyden lisäksi tilan puute roskien säilyttämiseen kotona sekä lajittelun koettu vaivalloisuus. Vastaajat jakautuivat asenteidensa perusteella neljään ryhmään:
Lajitteluun sitoutuneiden ryhmään kuului 11 % suomalaisista. Ryhmä koostui yksinomaan hieman vanhemmista naisista, joilla on vakiintuneet lajittelutottumukset. Heitä tukee vankka yhteisöllinen sitoutuminen. Heillä on vahva ympäristömyönteinen identiteetti ja henkilökohtainen vastuuntunto.
Kohtalaisen myönteiseen ryhmään kuului 33 % suomalaisista, ja sekin koostui pääasiassa eri-ikäisistä naisista (76 %). Tähän ryhmään kuuluvilla on kohtalainen lajitteluvalmius. He ovat melko motivoituneita, ja he saavat tukea perheeltään ja ystäviltään. He myös kokevat vahvaa katumusta, jos muovipakkaukset jäävät lajittelematta tai jos muut eivät lajittele niitä.
Yli puolet vastaajista lukeutui vähäisen sitoutumisen (29 %) tai lajittelun suhteen peräti rajoittuneeseen ryhmään (27 %). Molemmissa ryhmissä miesten osuus korostui: vähäisen sitoutumisen ryhmästä 72 % oli eri ikäisiä miehiä, rajoittuneista 78 % oli nuorempia miespuolisia kuluttajia. Rajoittuneiden ryhmällä sekä puutteelliset kyvyt että motivaatio muovipakkausten lajitteluun näkyivät selvästi. Ympäristöystävällisiä käytäntöjä ei koeta kiinnostaviksi, eikä ryhmä saa sosiaalisesta ympäristöstään tukea, joka edistäisi myönteistä kierrätyskäyttäytymistä.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lajittelun esteitä, jotta niitä voitaisiin madaltaa.
”Eri roskien lajittelun vaatima tila on selkeä haaste monessa kodissa. Siihen olisi todennäköisemmin helpompi vaikuttaa uusilla palveluilla kuin tiedon ja osaamisen kasvattamisella. Toisaalta myös asennekasvatukselle näyttäisi edelleen olevan tarvetta”, tutkimusta vetänyt Anu Seisto VTT:ltä kertoo.
Kerrostaloasujien keskuudessa muovipakkaukset lajitellaan tehokkaammin kuin rivi- tai omakotitaloissa, mitä selittänee keräysastioiden läheisyys. Sama syy selittää todennäköisesti myös sitä, että kaupungeissa lajitteluaktiivisuus on korkeampaa kuin maaseudulla. Sitoutuneimmat lajittelijat löytyvät tutkimuksen perusteella Etelä- ja Länsi-Suomesta.
Tutkimuksen perusteella myös kuluttajat, joilla on matalampi tulotaso, ovat ahkerampia lajittelijoita kuin varakkaammat kuluttajat. Osalla kuluttajista on selkeitä puutteita osaamisessa ja tiedoissa.
Kyselyyn vastasi 1000 suomalaista. Kyselyn aineisto on kansallisesti edustava iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan ikäryhmässä 18–75-vuotiaat. Kyselyn aineisto kerättiin Bilendi Oy:n internet-paneelissa.