Euroopan unionin ulkopuolinen auditointielin ECA (European Court of Auditors) varoittaa, etteivät muovipakkausjätteen kierrätystilastot ole luotettavia ja vertailukelpoisia.
ECAn kertoo, että tilastojen mukaan Suomi pystyi vuonna 2021 kierrättämään vain 29 prosenttia muovipakkausjätteestään. Tällä tuloksella Suomi olisi EU-maiden kahdeksanneksi huonoin kierrättäjä listasijoituksella 20. Vielä huonommin kierrätys sujuisi tilastojen mukaan Ruotsilta ja Tanskalta, kun taas Bulgariassa ja Slovakiassa muovipakkausjätteen kierrätys näyttäisi sujuvan parhaiten. Tilastojen mukaan näiden maiden kierrätysaste on yli 60 prosenttia ja selvästi korkeampi kuin EU:n keskiarvo (41 prosenttia). ECAn auditointiraportin mukaan tilastoinnindatapohja on kuitenkin niin epäluotettava, ettei sen pohjalta voi saada luotettavia tuloksia.
Vaikka komissio on pyrkinyt yhdenmukaistamaan käytäntöjä, jäsenmaiden tilastointi- ja laskentakäytännöt ovat edelleen hyvin erilaisia. Jäsenmaissa määritellään eri tavoin jopa se, mikä on muovia.
Raportin mukaan on olemassa riski, että kaikkea jäsenmaiden kierrätetyksi ilmoittamaa muovipakkausjätettä ei todellisuudessa olekaan kierrätetty. Se on mahdollista, koska kierrätysprosesseista ei saada tähän tarkoitukseen soveltuvaa dataa, eikä kierrätystä valvota ja tarkisteta riittävästi. On selvitetty, että esimerkiksi Ranska on vienyt lähivuosina yli 30 000 tonnia muovi-, paperi- ja kartonkijätettä laittomasti kaatopaikalle Espanjaan, vaikka jätteet oli tilastoitu kierrätetyiksi.
EU otti tammikuussa 2021 käyttöön uuden omia varoja kerryttävän menetelmän, jossa jäsenmaat, joiden BKT ylittää EU:n keskiarvon, joutuvat maksamaan EU:n budjettiin 80 senttiä jokaista kierrättämättä jäänyttä muovipakkausjätekiloa kohden.
Suomi joutui maksamaan kierrättämättä jäävästä muovipakkausjätteestään 89 miljoonaa, Ruotsille maksettavaa lankesi 129 miljoonaa euroa. Yhteensä EU:n kirstuun kilahti vuonna 2023 7,2 miljardia euroa. ECA tutki varojenkeräysmenetelmän toimivuutta ja havaitsi, että useilla mailla on ongelmia pakkausjätteen jäljitettävyyden, biohajoavan pakkausjätteen laskemisen, syntyneen pakkausjätteen painon ja kierrätysmäärän laskennan kanssa. Hankaluuksia oli myös huomioida tilastoissaan oikein EU:n ulkopuolelle viedyt pakkausjätteet. Lisäksi useampi maa käytti pakkausjätteen kierrätyksen mittaamiseen erilaista laskentatapaa komission suositukseen nähden.
Uusiouutiset kirjoittaa aiheesta täällä.