Merkittävä määrä kartonkipakkauksista, erityisesti sekajätevirroista peräisin olevista, jää kierrättämättä, todetaan STADLER Anlagenbau GmbH:n tiedotteessa. Saksassa pakkausjätteestä saataisiin vuosittain 100 000 tonnia talteen korkealaatuista kuitumateriaalia, mutta lainsäädäntö estää potentiaalin hyödyntämisen.
STADLER Anlagenbau GmbH:n, joka suunnittelee, valmistaa ja asentaa lajittelujärjestelmiä ja -komponentteja jätteenkäsittely- ja kierrätysteollisuudelle, on teollisten kumppaniensa kanssa yhteisessä EnEWA-hankkeessaan osoittanut sekajätteestä peräisin olevan kierrätyskuidun käytön olevan teknisesti mahdollista, mutta lainsäädäntö on käytön esteenä elintarvikepakkauksissa.
Kartonkipakkausten, ja erityisesti yhdistelmämateriaaleista valmistettujen pakkausten kierrätys, on edelleen merkittävä haaste. Nestekartonkipakkauksissa kartonki-, muovi- ja alumiinikerrosten yhdistelmä vaikeuttaa kierrätysprosessia ja tekee siitä paljon energiaa kuluttavaa ja kontaminoitumiselle altista.
Sääntely varmistaa elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien kierrätettyjen materiaalien turvallisuuden ja laadun. EU-säädökset ovat tiukkoja, ja niillä valvotaan tarkasti kierrätyskuitujen lähteitä. Tämä aiheuttaa haasteita sekajätteestä peräisin olevan kuidun käytölle elintarvikepakkauksissa.
”EnEWA-hanke on osoittanut, että parantamalla teknologiaa, kuten lajittelua ja puhdistusprosesseja, sekajätevirroista voidaan kierrättää korkealaatuista kuitua”, STADLERin tuoteinsinööri Annika Ludes toteaa yrityksen tiedotteessa.
”Tämän potentiaalin täysimääräinen hyödyntäminen vaatii kuitenkin muutoksia sääntelyjärjestelmään. Säädöksiin tehtävät muutokset voisivat tasoittaa tietä kierrätyskuidun käytölle elintarviketeollisuudessa.”
EnEWA-hanke osoitti, että kuidun kierrättäminen sekajätteestä on teknisesti toteutettavissa. Se osoittaa, että käyttämällä innovatiivisia lajitteluteknologioita ja prosesseja, kuten kuivaa mekaanista lajittelua, märkäprosessointia ja puhdistusta, kierrätyskuitua voidaan saada talteen ja käyttää kartonkien valmistuksessa ilman merkittäviä kontaminaatioon liittyviä ongelmia. Lajittelutekniikoita, kuten NIR-antureita, optimoitiin yhdistelmämateriaalien tunnistamista ja erottelemista varten. Lisäksi erilaiset prosessit, kuten kuumadispersio ylipaineessa, vähensivät mikrobiologista kontaminaatiota.