Biojätteen erilliskeräys on Suomessa pakollista, mutta sen kierrätysaste on pysynyt noin 40 prosentissa. Merkittävä osa orgaanisesta materiaalista päätyy siis edelleen sekajätteeseen ja polttoon, vaikka biojäte on keskeinen raaka-aine kiertotaloudessa, biokaasun tuotannossa ja ravinteiden kierrossa.
Keväällä 2024 toteutetun Bioskan sidosryhmä- ja kuluttajatutkimuksen mukaan yksi biojätteen kierrätystä hidastava tekijä on kuluttajille suunnatun ohjeistuksen epäselvyys ja alueellinen vaihtelevuus. Biojätteen lajittelua ja pakkaamista koskevat linjaukset koetaan osin ristiriitaisiksi, mikä heikentää luottamusta järjestelmään ja ohjaa varovaisuuteen – usein biojätteen päätymiseen sekajätteeseen.
“Biojätepussien kohdalla terminologia hämärtää eroja tuotteiden välillä. Vaikka sertifioitujen, standardin mukaisten pussien käyttö on sallittua, kaikki biohajoaviksi markkinoidut pussit eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Eroja on sekä testauksessa että toimivuudessa biojätteen käsittelyprosessissa”, kertoo Pauliina Saari, Walki Groupin vastuullisuusjohtaja.
Tarve yhtenäisemmälle ohjeistukselle
Tutkimuksen mukaan biojätteen lajittelun suurimmat esteet liittyvät arjen toimivuuteen. Vuotavat pussit, hajuhaitat ja sotkuiset astiat heikentävät lajittelumotivaatiota myös silloin, kun biojätteen ympäristöhyödyt tunnetaan. Käytännön kokemuksilla on suora vaikutus siihen, kuinka hyvin järjestelmä toimii.
Asiantuntijoiden näkemyksen mukaan lajittelun helppous ja selkeä ohjeistus ovat keskeisiä tekijöitä biojätteen kierrätysasteen nostamisessa.
”Tavoitteena on edistää yhtenäisempää ja täsmällisempää biojätteen keräysohjeistusta, erityisesti biohajoavien pussien osalta. Kyse ei ole sääntelyn muuttamisesta, vaan olemassa olevien linjausten selkeyttämisestä ja täsmentämisestä”, kertoo Saari.
EN 13432 -sertifioidut biohajoavat pussit on suunniteltu biojätteen keräykseen ja hajoamaan biojätteen käsittelyprosesseissa ilman haitallisia jäämiä. Useiden biolaitosten käyttökokemusten mukaan sertifioidut pussit toimivat pääosin hyvin osana biojätteen käsittelyprosesseja. Selkeämpi ohjeistus siitä, että sertifioituja biohajoavia pusseja voi käyttää paperipussien rinnalla, voisi madaltaa lajittelun kynnystä erityisesti kotitalouksissa, joissa paperipussit eivät toimi käytännössä.
Selkeys tukee koko järjestelmää
Tutkimusten johtopäätös on, että biojätteen kierrätyksentehostaminen ei edellytä uusia rakenteita, vaan selkeämpää viestintää, yhdenmukaisempia ohjeita ja arjen toimivuutta tukevia ratkaisuja. Kun ohjeistus vastaa sekä käsittelyprosessien vaatimuksia että käyttäjien tarpeita, biojätteen kierrätystä voidaan lisätä hallitusti ja luotettavasti osana nykyistä järjestelmää.